Voi hellettä, voi elämää!

Ääääaahh, ihana helle, ihana kesä!! :) Hulluksi tulee. Kämpässä ilma seisoo, vaikka joka huoneesta ikkunan avaisi. Raikkaan ilman sijaan tulee vain kärpäsiä, ampiaisia ja hyttysiä kylään. Samoin tuli tänään naapurin kissa. Oli aika absurdi olo raottaa aamulla silmänsä auki ja tuijottaa metrin päässä möllöttävää pulleroa kattia silmästä silmään. Hetken jo mietin, että olenko alkanut jo harhojakin näkemään. Hah. Mutta pullero saatiin pihalle, samoin suoritin aika onnistuneen aamuisen joukkomurhan, jossa veivinsä heittivät kuusi hyttystä ja yksi ampiainen.

Muuten päivä on ollut aika turha. Teen etätöitä ja minulla on aika tympeä työkaveri. Hän kuvittelee olevansa pomoni, vaikka olemme molemmat samantasoisissa työtehtävissä. Hän holhoaa, kyttää ja vahtii, hyvässä ja pahassa, ei anna minulle oikeutta omiin onnistumisiini eikä myöskään epäonnistumisiin. Hän sekä kannattelee että kerää kehut omiin nimiinsä. Tylsää ja raskasta. Puheella ei tilanne ainakaan ole muuttunut. Onneksi kuitenkin pomoon on hyvät välit, hän ymmärtää tilanteen ja siksi työmoraali ei ole rapistunut ihan nollaan.

Olen juonut tänään jo puoli litraa viiniä. Teen töitä samalla kun juon. Hikoilen, juon viiniä ja teen töitä. Siitä tulee aika ahdistava olo, luuseriolo ja semmoinen, että ajatukset menevät välillä taas synkille raiteille. Mutta olen kyllä luovempi pienessä hiprakassa ja luovuutta tähän hommaan tarvitseekin. Olo on kuin jollain suurella taiteilijalla - viinipöhnässä kuvittelen tekeväni jotain suuria hienouksia ja järisyttäviä tuotoksia, leijailen täällä omassa älykkyydessäni ja näkemyksissäni. Hahhah. Kun pienikin laskukänni iskee, näyttäytyy kaikki aikaansaannokset taas aika keskinkertaisina tylsyyksinä ja haluan aloittaa alusta. Olen kuitenkin aika "kaikki tai ei mitään" -ihminen - teen joko täysillä tai jätän kokonaan tekemättä.

Ajattelin kirjoittaa tänään myöhemmin siitä, kuka ja mikä olen. Olen hullu, niin kuin me kaikki. Olen kaunis ja ruma, koska se vaihtelee päivittäin. Se on minusta joku oma tunteensa, miten itsensä vain sattuu milloinkin kokemaan. Olen maailmanvalloittaja ja nurkassa kyhnöttävä nössö. Mutta minusta meistä kaikista löytyy nämä kaikki. Toisille se balanssi vaan nojaa enemmän oikealle kuin vasemmalle, toisilla kontrastia ja kirkkautta on enemmän kuin muilla. Ja joillain on blurrattu kaikki alusta asti. Mustavalkoisiakin löytyy aika monia.

Jatkan vähän töitä ja sitten palaan taas aukomaan päätäni tälle päiväkirjalle. Siihen tuntuu tänään olevan tarvetta. :)

Nea